sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

X

Freedom! Okay joking joking :D

Kävin tuossa viime perjantaina lukion kirjoituksissa korottamassa psykologian arvosanaani jotta jatkokoulutukseen hakeminen olisi helpompaa. Valmistuin lukiosta kyllä vuosi sitten (joka oli siis vuoden myöhempään kuin oli tarkoitus, koska matematiikka on tosiaan yllättävän vaikeaa.....). Tuo psykologian arvosana oli siis alunperin A eli huonoin arvosana minkä voi saada. Syitä on miksi ensimmäisellä kirjoituskerralla ei oikein onnistunut, mutta ne on pääasiassa arkoja ja henkilökohtaisia joita en hirveästi viitsi lähteä mainostamaan.


(http://coffeeforclosers.files.wordpress.com/2010/07/lab-rat.jpg)


Psykologia kokonaisuudessaan on yksi tärkeimmistä asioista jotka minun kiinnostuskohteisiini kuuluu. Olen aina lukiosta asti ollut syvällisesti kiinnostunut, mutta vasta puolisen vuotta sitten koin "valaistuksen" että haluaisin päästä opiskelemaan yhtä psykologian suuntauksista eli sosiaalipsykologiaa. Se on periaatteessa ainut ala johon yritän hakea niin monta kertaa kuin se vaatii.

Olin siis viime perjantaina (21.3) kirjoituksissa viisi ja puoli tuntia ja se tuntui menevän ainakin paremmin kuin viimeksi jolloin läpäisin kokeen ihan vain yleisellä tiedolla ja mielipiteillä psykologian asioista. Toivotaan nyt ettei mennyt penkin alle, koska tämä oli kuitenkin viimeinen korotusmahdollisuus. :D

Last friday I went to my high school's matriculation examinations. I have graduated a year ago, but I wanted to get better number in psychology so that it would be easier to get in further education. There are many reasons why I got a bad number at the first time doing my psychology matriculation examination, but those reasons are very sensitive and personal so I rather not advertise them here.

Psychology in outright is one of the most important interests I have in my life. I've always since beginning of my high school been deeply interested in psychology, but about half a year ago I experienced "enlightenment" that I wanted to study one of psychology orientations called social psychology. It's pretty much the only line of study I want to get into, no matter how many times I have to apply.

So like I said; last Friday I went to raise my psychology matriculation examination number and I was writing five and half and hours and it felt like it went alright. Last time my psychology examination went through (with the lowest number A) just because of general knowledge and opinions of life. Let's hope I didn't screw it up badly because it was the last chance to raise my number. :D


Samaisena perjantaina oli myös rakkaan tyttökisuni Hildin syntymäpäivä! Himppa täytti siis yhden vuoden, mutta on edelleen mun pieni vauva.


Last friday (21.3) my dear girl kitten Hildi had her birthday! She turned one year old, but she is still my little baby. ♥



And here is one cool look from past week!




This is the picture I posted on instagram so some of you may've seen it already :)

tiistai 18. maaliskuuta 2014

IX

Hurjaa hurjaa.

Kaikenlaista hurjaa.
Päätin nyt alkaa kirjoittaa tiivistelmät blogin teksteistä englanniksi, koska ilmeisesti osa lukijoista tulee kuitenkin sitten Suomen ulkopuolelta.
Viikonlopun ja sen jälkeisiä fiilareita: perjantai-sunnuntai = mahtava
maanantai = not so great. Eikä edes siitä syystä että oli juuri maanantai.

I decided to start writing synosis of  my blog entries in english because it turned out that I actually do have readers outside of Finland.
Feeling about the weekend and after: friday to sunday = great,
monday = not so much, and not even because it was a monday.

Lauantaina kävi siis matkani Haarajoelle ystäväni Jasminin (aka Boobie boo ) syntymäpäivä juhliin jossa pääsin tapaamaan niin monta uutta ihanaa ihmistä. Jasminin syntymäpäivä oli siis 9.3, mutta hän järjesti sen jälkeisenä lauantaina suuret pippalot. Aluksi hieman jännitti koska Jasmin oli tosiaan ainut kenet sieltä tunsin, mutta olen sellainen "sosiaalioksennus", että ei se kauaa vienyt kun höpötinkin kaikkien kanssa kaikenlaista!
Minulla oli niin kivaa, että en meinannut malttaa lähteä pois mutta pakkohan se jossain vaiheessa oli </3

Saturday I went to my friend Jasmin's (aka Boobie boo ♥) birthday party where I got to meet so many new lovely people. Her actual birthday was 9th of March but she had a big party on the following saturday.
Jasmin was really the only person I knew from there, but because I'm over social person it didn't take long for me to start twaddling with everyone!
I had so much fun I didn't want to leave but of course I had to at some point </3



And of course part of the fun was that I didn't have any time to take decent photos so here is pretty much all I got.


Hun


Lovely Annika and more of Jasmin


Girls just wanna have fun! Johanna and Susanna here we are!


Joten juhlat oli siis superkivat ja poppoo ihan paras. Tahdon päästä pian näkemään kaikki uudelleen!


Sitten voidaankin siirtyä maanantai meininkiin... Vanhempi kissani Niki on ollut jonkin aikaa hieman outo; nukkuu koko ajan vaikka yleensä leikkii aika paljon, syö todella vähän, on hieman maanisen oloinen ja juo kauheasti verrattuna normaali määrään. Niki täyttää tänä vuonna siis 14 vuotta. On siis ollut ihan oletettavissa että jossain vaiheessa niitä vanhenemisen merkkejä alkaa tulla. 
Menin siis maanantaina fysioterapian salin jälkeen Nikin kanssa eläinlääkäri Valjakkoon. Paikka aukesi tuohon Pakkalan kulmille vähän aikaa sitten. Yleensä olen käynyt Pakilassa Animagin Tikkissä, mutta kun en kerennyt saamaan kyytiä, niin vein Nikin Valjakkoon. Sen 100m pystyin kyllä kantamaan Nikin vaikka sillä vähän pötsiä löytyykin.

No kallis reissuhan siitä taas tuli, mutta olisi tullut kalliimpi jos olisin mennyt jonnekkin muualle. Eikä oman lemmikkinsä arvoa voi rahassa mitata koska lemmikki on kuitenkin perheenjäsen ja niin sanotusti "oma lapsi", joten mikäs siinä sitten. 
Alunperin menin sinne siis perus 30 minuutin tarkastusajalle, mutta loppupeleissä siellä tulikin vietettyä lähemmäs 3 tuntia. Siinä Nikille annettiin kipulääkettä, otettiin verikoe, ultralla katsottiin virtsarakkoon ja otettiin virtsanäyte. Minun tämänhetkinen heikko rahatilanteeni ja yllättävä tarve Nikin virtsa- , sekä verikokeisiin (jotka nostivat hintaa huomattavasti) otettiin hyvin huomioon ja kokonaishintaa hommalle tuli hintaa noin 200 euroa.
Vielä en tiedä mikä on Nikin "tuomio" ja mitä seuraavaksi tehdään, mutta lääkäri ottaa minuun huomenna yhteyttä niin sitten selviää.

Pakko myöntää että vaikka oli raskas reissu sekä Nikille, että minulle. En poistunut pelkästään negatiivisin mielin. Lääkärit kehuivat harvinaista sidettä omistajan ja kissan välillä jonka minä ja Niki ilmeisesti jaoimme. Niki on aina ennen ollut "hieman" kärttynen eikä kovin sosiaalinen, mutta kun muutin omaan kotiini ja pääsin itse huolehtimaan Nikistä, sekä hommattua hänelle kaveriksi tyttökisun nimeltä Hildi, niin Niki on muuttunut luonteeltaan  ihan silmissä.
Lääkäri ja hoitaja totesivat, että yleensä kun kissa tuodaan vastaanotolle ja jos se on niinkuin Niki, että ei halua vieraita liian lähelle (niinkuin hampaiden tarkastuksessa, sydämen sykkeen mittaamisessa ja virtsarakon tutkimisessa) lääkärit saavat jopa itse pidettyä kissan paremmin aloillaan kuin omistaja. Minun ja Nikin tapauksessa taas heti kun Niki näki minut vaikka oli inhottavassa tilanteessa se rauhoittui puolet enemmän ja rankan koettelemuksen jälkeen kaipasi minun syliini.

Minulla ei ole pitkään aikaan ollut näin rakastettu olo kuin nyt kun huomasin kuinka paljon Niki minuun oikein luottaa. Olen kovin onnellinen kissan omistaja ja näköjään kissani on myös onnellinen minun kanssani.
Kerron sitten myöhemmin hieman päivitystä Nikin tilanteesta.

Nyt palaan psykologian oppikirjojen ääreen. Vaikka olenkin jo valmistunut lukiosta niin päätin mennä korottamaan psykologian arvosanaani jotta yliopistoon olisi helpompi hakea!


And then about the monday... My older cat Niki has been acting weird in many many ways so I took him to vet after my physiotherapy gym on monday. The whole thing was very expensive (200 euros), but they took very well into consider my low finances and all the extra tests (which cost a lot) they had to take from Niki, such as urine- and bloodtest, and settle a lower price on the thing. It otherwise would've cost a lot more. 
They also praised how amazing and trusting relationship me and Niki have. They said that they don't see such thing very often. I was really happy to hear that and I feel really loved now because of Niki. ♥
I'll let you know later about the results Niki gets and what is going to happen next.

Now I will get back to my psychology studying!



maanantai 10. maaliskuuta 2014

VIII: Red

Hei kaikki!
Kaikkea kivaa on taas käynyt mut kivoin juttu on varmaan toi mun hiusten värjäys. Toiset on kerennykki jo näkemään facebookist ja toiset instagramista, mut laitanpa tänne vähän lisää kuvia joita en ole siellä esitellytkään.

Mulla on siis tapana värjätä hiukset kerran kuukaudessa (juurikasvu, haalistuminen yms.) ja vaihtaa hiusväriä kokonaan aivan toiseen noin kolmen kuukauden välein. Se ei siis ole mikään deadline johon mennessä pitää olla uusi väri päässä, mutta se on keskimäärin aika jonka kestää kunnes kyllästyn sen hetkiseen väriin.

Hiusvärejä mulla on ollut vaikka minkälaisia, mutta tämä on siis kolmas kerta punaiselle. Ensimmäisen kerran värjäsin punaiset kun olin 10-11 vuotias ja toisen kerran noin vuosi sitten.
Tämä kerta oli siis puhtaasti siksi että menin sieltä mistä aita oli matalin. Tämä vaati vähiten blondausta tumman ruskeasta joten oli sitten helpoin aka laiskin vaihtoehto.
Jälkeenpäin katsottuna oli aivan loistava päätös koska olen ihan rakastunut tähän hiusväriin. No more plain jane me.
Sain myös ebaystä tilaamani kissa paidan ja se on kuolettavan söpö. Ihankuin vanhempi kissani Niki!



Meikit ovat myös olleet paljon mukavampia laittaa ja olen päässyt kokeilemaan kaikenlaista uutta. 
Minulla on paha tapa alkaa laiskottelemaan laittautumisen kanssa jos olen kyllästynyt hiuksiini, koska minusta tuntuu silloin etten jaksa panostaa edes naamaani tai vaatteisiini kun hiukset näyttävät epämiellyttäviltä.

Tässä on kuva yhdestä tämän hetken lempi meikkityylistäni
Yläluomiini laitan luomiväripaletista keskivaaleanpunaista, oranssia, auringon keltaista ja valkoista. Alapuolelle tulee tumman sinistä johon laitan vivahteen taivaan sinistä kirkastamaan väriä. Sitten vain perus eyelinerit ja tekoripset niin homma on hoidettu!
Tämä meikki on jotenkin todella pehmeä verrattuna siihen miten yleensä meikkaan. Se myös sopii punaisiin hiuksiin täydellisesti.


Sitten meikkiä vähän tutumman kaavan mukaan eli liilaa ja tummaa.
Liilan/violetin sävyt ovat yksiä lempi luomiväreistäni joten olen niiden himokäyttäjä. Tänään naamallani näkyi tumman- ja kirkkaan violettia, mustaa ja valkoista. Teen yleensä aina kunnon (paksut) eyelinerit, mutta päätin jättää tällä kertaa väliin ja olin ihan tyytyväinen lopputulokseen.
Tuntuu kuin kaikki laittautuminen olisi paljon mukavampaa kun on saanut hieman piristystä kuontaloon.



Mutta hei ettei tämä kaikki olisi nyt hirmuista höpötystä pelkästään hiuksista ja meikeistä niin selitän itsestäni myös hieman pintaa syvemmältä. Aiheena on siis kuntosali käynnit fysioterapeuttisella puolella Vantaan Tikkurilassa.

Syitä miksi sinne olen "eksynyt" on monia. Yksi niistä on skolioosi joka vaikuttaa moneen asiaan kehossani. Ensinnäkin asentoni on kuin ankalla; pää ja kaula on liikaa kenossa eteenpäin, pylly pahasti tyrkyllä, ristiselässä on notko joka "työntää" keskivartaloani eteenpäin ja lapaluiden kohalta löytyy myös sellaista, että selkäranka ei mene suoraan vaan kiertää vasemmalta. Tämä kuulostaa paljon pahemmalta kuin miltä se näyttää. Ulospäin se ei ole niin näkyvää, mutta vaikutuksen kehooni on ikävät. 


Seuraavana syynä löytyy yliliikkuvat selkänikamat. Teille tulee luultavasti ensimmäisenä mieleen että venyn ja taivun minne sattuu. Olisikin niin, yliliikkuvuus esintyy minulla sellaisena että esim istuessani alas, siirtäessäni mattoa jalallani, kääntymällä sängyssä jotta voin laittaa puhelimen pöydälle yms selkänikamani poistuu paikaltaan, yleensä se palaa kyllä heti takaisin paikalleen. Seurauksena järjetöntä kipua ja liikkumattomuutta parin päivän ajan. Jokusena kertana on käynyt niin ikävästi, että nikama on muljahtanut paikaltaan ja vasta parin päivän venyttelyllä tai viimeistään kiropraktikolla se on saatu taas paikalleen.

Kolmantena syynä löytyy "krooninen" pääkipu joka on esiintynyt 2010 vuodesta lähtien samassa kohdassa takaraivoa. Syinä on tutkittu migreeni, krooninen päänsärky, kasvain yms. mutta mikään näistä se ei ollut ja syytä ei koskaan saatu selville. Nyt fysioterapeutille mentyäni hän kertoi, että se voi luultavasti johtua selkärankani väärästä asennosta ja sen vaikutuksesta kehooni. Olen tullut siihen tulokseen että se voi olla hyvin mahdollista koska salikäyntien aloitettuani ja treenattuani kotona kipuja ei ole ollut vähään aikaan. Kärsin aina päänsärystä, mutta tämä pääkipu josta olen kärsinyt ei helpota syömisellä, tavallisella liikunnalla, nukkumisella, särkylääkkeillä, kipulääkkeillä jne. Toivotaan nyt että helpottaa!

On ollut mukava huomata etten ole yksin selkäongelmani kanssa ja etten ole toivoton tapaus. Juttelin viime salikäynnilläni naisen kanssa jolla on yliliikkuvuutta nikamissa kaikkialla kehossa ja jaoimme kokemuksia kuin vanhat rouvat kuinka hölmöissä tilanteissa nikama on liikkunut paikaltaan. Haha.

Siinä sellainen eepos taas, toivottavasti jaksatte lukea!

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

VII

Onpas ollu taas hurja viikonloppu takana. Tänään ihan vaan lepuuttelua että jaksaa sitten taas arkipäivinä olla ahkerana. Perjantaina 28. päivä oli isosiskoni synttärit ja hän täytti 24 vuotta. En voi uskoa että siskoni on niin "vanha" kun hän näyttää juuri ylä-asteen aloittaneelta.....♥

Eilen sitten vietettiin perinteiset kotipippalot Ylästössä Vantaalla poikaystäväni syntymäpäivän (13.2.) kunniaksi. Paikalla oli 14 ihmistä minut mukaan lukien ja meno oli mahtava! Itse en juonut kyllä koko iltana/yönä paljoa mitään kun ei hirveästi maistunut, mutta ei se hauskanpitoa estäny. Varsinkin kun minä ja pari ystävääni muutettiin Loop & NRJ tyylinen biisilista kpop kappaleisiin... Hah. 

Ystävien kanssa on kyllä paras tunne se kun kaikki ihanat ihmiset kokoontuu samaan tilaan ja pääsee kunnolla juttelemaan ja pitämään hauskaa. Siitä tunnistaa hyvät kaverit ja ystävät, että vaikka aikaa olisi mennyt kuukausia sitten viime näkemän niin juttu jatkuu aivan samanlaisena ja ei ole koskaan awkward -olo.
Tahtoisin lisätä kuvia näistä juhlista, mutta ikävä kyllä en tainnut ottaa kuin pari kämästä videota ja jos niitä kuvia löytyy ni ne on kyllä jonkun toisen puhelimessa..

Hiustyyli oli glam rock & pin-up ihme välimuotoa ja luomivärien kanssa olisin voinut mennä periaatteessa ohjaamaan liikennettä :D



Ainiin! Aloitin tässä tuon hiusvärin vaihtamisen jälleen kerran. 
IGhen laitoin kyllä kuvaa jo, mutta tänne tulee nyt vähän jälkijunassa. Tuntuu kuin minulla olisi ollut ruskeat hiukset jo vuoden vaikka ne ovat olleet ehkä n. 3 kuukautta. Yksi värinpoisto tehty ja en tiedä vielä mikä on seuraava liikkeeni, mutta hiustenvärjäilyssä olen aika spontaani!

Hiukseni ovat aika jännät. Värjään ne ehkä kerran kuukaudessa (esim juurikasvu) ja vaihdan hiusväriä aivan toiseen yleensä 3 kuukauden välein. Käytän myös suoristusrautaa ja pidennyksiä, sekä tupeeraan hiuksiani paljon. Silti edelleen kaiken tämän 11-12 vuoden kiduttamisen jälkeen hiuksissani ei näy mitään tuhoamisen merkkejä. Tämän vuoksi "Kohta sä oot kalju." ja"Onks sit kiva ku sul on hiukset ihan hamppua tai joudut käyttää peruukkia koko ajan?" -kommentit kismittävät vähän. Luulisi nyt että ihmiset ymmärtävät sen että kyllä minä omat hiukseni ja niiden kestävyyden tunnen kun olen niitä itse leikannut ja värjännyt 15 vuotiaasta asti.



Väri on siis tällä hetkellä tuollainen perus ginger style. Ei se ole itseasiassa kauheen paha varsinkaan ruskeiden piilareiden kanssa!

Olen todella iloinen että minun blogini on otettu hyvin vastaan ja sillä on edes hieman lukijoita. Se rohkaisee minua jatkamaan ja toivottavasti saan jonkunlaisen tietyn kaavan kirjoittamiselleni.