torstai 14. elokuuta 2014

Still alive nigga got my finger on the trigga

Picture from instagram day before my surgery.

Hei taas, olen hengissä! Nyt on kulunut hieman yli viikko toisesta rintaleikkauksestani ja olo on ulkonäköön nähden erittäin hyvä! 


Maanantaina 4.8 kello seitsemän aamulla Topi vei mut sairaalaan ja sanoin sitten et soitan kun heräilen nukutuksesta. No sinnehän sitä sitten mentiin ihan jo tottumuksesta suoraan hissiin ja kirurgiselle osastolle K3. Tuli itseasiassa aika mukava tunne päästä taas sinne, outoa, sairasta?

Olin leikkausjonossa ensimmäinen ja pääsin saliin 8 jälkeen esilääkkeen saatuani. Olen aivan kamala jännittäjä. Vaikka leikkaus-salissa on aina hirveen kylmä ja ulkonäöllisesti todella melankolinen tunnelma, niin jostain kumman syystä pidän kauheasti jopa siitä osiosta ennen nukahtamistani. Ainiin, anestesialääkärini oli muuten aivan mainio, sainpahan kunnon naurun ennenkuin siirryin aineellisille höyhensaarille.


Leikkaus kesti sen pari tuntia eli heräämössä olin varmaan joskus 10 jälkeen. Silmät avasin 12 aikaan kun hoitaja tuli kyselemään mun vointia. Mun on ihan pakko myöntää tässä sellanen erittäin sekopäisen, oudon ja ehkä sairaan kuuloinen ajatus jota oon miettiny jo toista kertaa; mä oikeasti tykkään ihan sairaan paljon nukutuksesta. (toi "sairaan paljon" on aika osuva...) Mikä onkaan parempaa kun se et kerrankin saa nukuttua kunnolla , vaikka vaan pari tuntia, ilman puolen tunnin välisiä heräilyjä tai parin tunnin mittaista valveillaoloa aamu kolmelta. Sitten se kun ensimmäinen asia mitä kuulee ja näkee herättyään syvästä unesta on joku henkilö joka kysyy multa kysymyksiä: "Moikka, mikä olo sulla on? Onko kylmä, kuuma tai ehkäpä jano?". 
En pidä todellakaan siitä että asiat pyörivät mun ympärillä, mielummin olisin mahdollisimman huomaamaton (jos omalta räiskyvältä ulkonäöltäni pystyisin), mut ehkä jotenki alitajuisesti nautin tosta tilanteesta. 
Ei helkutti kuulostan kyl niin sairaaltat tapaukselt et ehk pitäis visitoida noit sairaalan sisätiloi vähän useemmin hieman muillakin asioilla...


Asiasta kukkaruukkuun, kotona oon ollu nyt siis sen yhden viikon ja muutama päivä päälle. Pääsin siis kotiin tiistaina eli jäin pariksi päiväksi ja yhdeksi yöksi tarkkailuun kun on toi rintojen pienennys, rasvansiirto & muotoilu tollanen keskisuuri leikkaus ja vetelen ne ensimmäiset päivät semikovilla dropeilla.

Nyt olo on periaatteessa oikeen hyvä. Ensimmäinen viikko on aina se kaikista inhottavin, mutta kyllä tää tästä. Ärsyttää vaan tää tukivyön pitäminen ku ei jaksais kulkee "korsetissa" yötä päivää mutta hei, doctor's orders. Muistatte varmaan ton viime kerran kuvan neljä kuukautta sitten instagramissa, eli samoilla samoilla fiiliksillä mennään.


Eilen oli muute mun ja Topin kaksivuotis seurustelupäivä, joten onnea minä ja Topi! ♥ Haha.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti