torstai 30. lokakuuta 2014

Indiedays Bloggers Inspiration Day

Photo is from RoseShock IG

Heyyy, kiirettä pitänyt. Paljon töitä ja kerrankin olen poistunut neljän seinän sisältä nähdäkseni ihmisiä. Olen tällainen sosiaalinen, mutta yksinviihtyvä möllöttäjä. Ainakin tiettyyn pisteeseen asti. Hah. Anyways, Ehkä tämän viime postauksesta kuluneen ajan hengessä olisi mainittavana vain oikeastaan kaksi asiaa. Ensiksi: värjäsin hiukset. What a shocker! Haha. Ja toiseksi, kävin ensimmäistä kertaa elämässäni bloggaajille suunnitellussa tapahtumassa IndieDays Bloggers Inspiration Day'ssä. 

Ajattelin omistaa seuraavan postauksen hiuksilleni kun ne ovat välillä tuottaneet ihmetystä kestävyydellään ja värien kirjolla ja tämän postauksen omistan tälle kyseiselle blogitapahtumalle koska uskoisin että hiukseni eivät ole (toivoa saattaa) karkaamassa mihinkään.




Eli siis alusta alkaen, ystäväni Tanja sai kutsun tähän kyseiseen tapahtumaan ja hän ei halunnut lähteä yksin niin menin sitten mukaan. Osakseen "inspiroivien" lahjapussien, ilmaisnäytteiden ja ruoan perässä, mutta tottakai seura oli tärkeintä. Yksin en pystyisi mennä tuollaiseen tapahtumaan missään nimessä, parempi kaksi outolintua kuin yksi, haha. 
Pääsin siis avecin osassa ja pakko myöntää että heti tapahtumaan astuessani koin hetken mielensisäisen jumituksen. Haluan kertoa ihan suoraan oman mielipiteeni tapahtumasta, toivottavasti kukaan ei ota nokkiinsa vaan ennemminkin rakentavana kritiikkinä seuraavan tapahtuman järjestelyä ajatellen.



Tosiaan, tila oli yllättävän pieni ja varmasti 40 prosenttia siellä vietetystä ajasta meni ängetessä muiden ihmisten ohi. Ulko-ovesta sisään astuessa oikeastaan ainoa asia mitä sai tapahtumassa työskennelleiltä henkilöiltä kuulla oli että: "Tässä on naulakkolappusi" ja "Mikä juoma saisi olla?", eli siis todella vähän ohjeistusta tai minkäänlaista sosiaalista kanssakäyntiä. 
Tilanne oli enemmänkin sellainen että kaksi väripalettia eksyi blondien hiuksien ja kalliiden kankaiden maailmaan. 



Alkoholi oli myös erittäin suuressa osassa, koska se nyt oli pääasiassa se millä polttoaineella siellä mentiin, ruokavaihtoehtoja oli harvinaisen vähän mutta drinkkejä niidenkin edestä. Ja voin sanoa että yksi suurista mielipiteisiini vaikuttaneista tekijöistä, jonka jouduin järkytyksessäni kohtaamaan, oli se että ruoka loppui kesken? No drinkit oli ihan hyviä mutta ajatukseni tapahtumaan tullessa ei ollut juoda itseäni känniin, kuunnella paria mitäänsanomatonta esitystä/esitelmää ja katsella vaatteita mallinukkejen päällä. 




Loppupäätelmä tapahtuman ohjelmistosta: Mistään ei saanut mitään irti. Tapahtumassa toisin sanoen ei ollut mitään kauneusbloggaajille. Varsinkin itse kun en ole missään kovin mahtavissa masseissa ostellakseni kalliita merkkivaatteita (merkeistä en tuntenut oikeastaan yhtäkään) ja blogini iso idea on se että ei tarvitse olla rikas ja tuhlata näyttääkseen sellaiselta kuin haluaa.

Ihan tälläinen tiivistetty totuus on se, että ihan hauskaa siellä oli, mutta vain seuran takia. Koin tapahtuman enemmänkin sillain että olisin ollut hengaamassa Tanjan kanssa ihan niinkuin vapaa-ajalla paitsi nyt olimme jossain eri paikassa kuin ostoskeskuksessa tai kotona. 




Kokemus tämä oli kuitenkin ja kaikki kokemukset ovat hyviä jos niistä pystyy ottamaan edes jotain irti.

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Update!

 Feeling sick and I'm not well enough to write anything else in this post than what's going on right now. Going to hospital tomorrow, so lets hope everything gets better soon!

On ollut kyllä taas kummaa menoa. Tarkoitukseni oli seuraavaksi kirjoittaa niinkin kummasta asiasta kuin hiuksistani. 
Kuitenkin, pitkään jatkuneet käsivarsi-, vatsa- pää-, hartiakivut ovat tulleet siihen paikkaan etten yksinkertaisesti pysty niiden kanssa olla. Ne häiritsevät tosi paljon arkielämääni. 
Tämänkin tekstin kirjoittaminen on taistelemista katseen keskittämisen ja pahoinvoivan olon rauhoittelemisen kanssa. 

Menen maanantai-aamuna poikaystäväni kanssa päivystykseen jos saisin helpotusta tähän oloon. Tiedän kyllä osakseen mistä tämä johtuu, eli selästäni, mutta kun vanhat konstit kipujen rauhoittamisessa ei enään toimi niin pakko kai niitä on uusia hakea.

Kirjoitan myöhemmin lisää kun oloni sen mahdollistaa! 

maanantai 13. lokakuuta 2014

The most important thing in my life

Heissan! Okei nyt kun mulla ei ole tapani mukaista valokuspämmiä naamastani niin perehdytän teidät johonkin tärkeämpään asiaan elämässäni. Oikeastaan kaikista tärkeimpään; lemmikkeihini.



Olen kuullut paljon juttua kuinka ihmiset vihaavat sitä kun joku kutsuu lemmikkejään "omiksi lapsikseen". Ymmärrän tuon pointin, mutta esimerkiksi minulla ei ole mitään muuta tapaa kuvata rakkauttani omia lemmikkejäni kohtaan. Ennen kuin tuomitsette niin avaan tätä ajatusta hieman.
Se ei ole sisarusrakkautta jota tunnet vertaistasi kohtaan, se ei ole eläinrakkautta jossa kohtelet eläintä hyvin mutta ns. alempiarvoisena kuin ihmistä, se ei ole mitään muuta kuin vahvinta äidin rakkautta mitä voi maa päällään kantaa.
Rakastan joka ikistä lemmikkiäni, nykyistä ja edesmennyttä, "lapseni" ovat minulle kaikki kaikessa. Koen kuitenkin, että erotus ärsyttävän "lemmikki on lapseni" ja ns. normaalin välittävän "vanhemman rakkauden osoituksen" lemmikkiä kohtaan on se, että osaa kohdella "lapsiaan" aka lemmikkejään eläiminä.

Näen aivan liikaa julkisuudessa, jokamuotoisessa mediassa ja jopa normaalissa arkielämässä kuinka lemmikkejä kohdellaan kuin ihmislapsia. Lemmikit ovat eläimiä joilla on täysin erilaiset tarpeet kuin turmellulla ihmismielellä ja keholla. Eläimet eivät ole taaperoikäisten korvikkeita eikä ikuisia lelliteltäviä ihmisvauvan korvaajia. Tästä aiheesta voisin luultavasti väitellä tutkimuksen kun löytyy niin paljon mielipiteitä ja faktoja eläinten väärinkohtelusta eli ihmismäisestä hemmottelusta.



I miss you baby, and Pulu does too. ♥ 12.12.2009



Kuitenkin, syy miksi omat lemmikkini ovat kuin lapsiani, ei ole se että pidän niitä ihmislapsen korvikkeena, vaan se että uskon ettei ole mitään suurempaa kuin terve vanhemman rakkaus suojattiaan kohtaan ja se on se mitä minä omia eläimiäni kohtaan tunnen. Jotkut lemmikeistäni ovat tulleet elämääni pyynnöstä, jotkut heistä ovat minulle sysätty, ja jonkun heistä olen itse ostanut. Sillä ei ole kuitenkaan loppupeleissä mitään väliä, koska eläimeni ovat minulle ykkösasia. Jos minulla on rahat vähissä, ostan lemmikeilleni ruokaa itseni sijaan, jos joku kysyy minulta kuolisinko itse vai antaisinko lemmikkini kuolla (edes melkein 20 vuotiaan viimeisiä elinvuosiaan elävän Naurukyyhkyni) niin vastaus on aina se että lemmikki selviytyy.
Puhuin tästä kyseisestä aiheesta itseasiassa juuri parhaan ystäväni miehen kanssa ja koska hän on eri maasta kotoisin, ovat käsityksemme eläimiin suunnatusta huolenpidosta ja huolesta täysin eri skaaloissa.




Eläimet ovat niin aitoja. Ne ovat omistajiensa peilikuvia. Jos joskut näet huonosti käyttäytyvän koiran tai oikeastaan minkä tahansa lemmikin, kannattaa luoda katse omistajaan tai tutkia mikä lemmikillä on hätänä.
Ne eivät ole kieroja ja kavalia niinkuin ihmiset eivätkä ne tee "vääriä/inhottavia" asioita kiusatakseen. Vika on kaikista todennäköisimmin omistajassa ja hänen käytöksessään eläimiä kohtaan, huonossa asuinpaikassa tai siinä että lemmikki on sairaana. Omat lemmikkini ovat tehneet kaikenlaisia asioita jotka ovat saaneet minut melkein hulluksi, mutta taustalta on AINA löytynyt jokin muu kuin se että lemmikki tahtoisi tahalleen käyttäytyä kuin kusipää.

Yksi kaikista osuvimmista asioista mitä kukaan on eläimistä, tai tarkemminkin koirista mutta minusta tämä koskee joka ikistä viatonta lemmikkiä sekä eläintä, sanonut on se että siksi koirat (eläimet) elävät niin paljon lyhyemmän elämän kuin ihmiset, koska eläin on syntyessään jo hyvä ja puhdassydäminen. Ihminen sen sijaan joutuu opettelemaan hyvyydestä kaiken elämänsä aikana.




Omat lemmikkini ovat osoittaneet minulle tuhansia kertoja kuinka tärkeä olen heille auttamalla minua kun minulla on vaikeaa ja rakastamalla minua hyvinä ja huonoina hetkinäni. Näyttäen että he luottavat minuun kaikissa tilanteissa ja minä voin luottaa heihin.

Vaikka tunnen sanan rakkaus olevan yksi kaikista vahvimmista tunteita ilmaisevista sanoista, ja koen että sen sanominen muille ihmisille tuottaa suuria vaikeuksia, voin eläimiäni kohtaan antaa sanojen vain hypätä suustani ulos. Tarkoittaen sitä niin vahvasti että joka kerta kun sanon joillekkin pienistäni: minä rakastan sinua; alan melkein itkemään kun tunne on niin vahva että se sattuu sydämessä.






Tahdoin jakaa nämä tunteeni, koska suuri osa omaa identiteettiäni on eläinrakkaus jokaista maailman eläintä kohtaan. Voisin avata tätä aihetta vaikka kuin paljon erilaisilla moraalisilla, eettisillä, sosiaalisilla, henkilökohtaisilla, ulkopuolisilla jne. kannoilla, mutta tämän kirjoituksen idea oli vain ja ainoastaan omat LAPSENI. Kyllä, omat pienokaiseni.




Pulu
Naurukyyhky (Dove), ruskea. Naaras.
19 vuotias ja syntynyt 1994.

Vili
Naurukyyhky (Dove), valkoinen. Uros.
Pois mennessään 14 vuotias,
1995-2009.

Niki
Sekarotuinen kissa (Cat), mustavalkoinen. Uros.
14 vuotias, syntynyt 2000.

Luna
Sekarotuinen koira (Dog), Labradorinnoutaja, Saksanpaimenkoira, Suomenajokoira ja Terrieri. Väritys mustaruskea, Saksanpaimenkoiratyyppinen. Narttu.
9 vuotias ja syntynyt 2005.

Panda
Amerikan Akita (Dog), valkoinen. Narttu.
6 vuotias, syntynyt 2008.

Hildi
Sekarotuinen kissa (Cat), tummanruskea turkki johon häivettyy mustat raidat. Naaras.
1 vuotias, syntynyt 2013.













There is so much text I don't feel like translating it in english. I talked about how important my pets and animals are and what they mean to me in my life.
Still, thank you for reading, or more like checking out these pictures about my pets ! ♥


perjantai 10. lokakuuta 2014

From A to the Z with my boring "do it as fast as you can"- looks.

Hey! Muuten tämä mun elämä tässä on ollut tätä mitä se instagramini seuraajille on näyttänytkin olevan. Taistelua hiusteni ja naamani kanssa.
Oikeasti, siitä on yli 2 kuukautta kun olen värjännyt juurikasvuni pois ja siltä tämä homma näyttääkin. Minun on pakko saada pian uudet pidennykset ja värjättyä hiukset sillä värillä kun oikeasti haluan. Ei blondia, platinablondia, pinkkiä tai mitään muutakaan sekavaa hiuspaskaa.






When your hair sucks some donkeyballs, try to compensate it with different styles of makeup.
Oh and I have compensate a lot! There are not pictures here or in IG about every little makeup style I have in these past 2 months but oh boy I am getting so freaking bored to this. I wanna dye my hair already and have extensions!!

I did actually dye my hair pink in this meanwhile..... 





...... but it wasn't my thing. I don't like pink hair on me. 
I also dreamed of not having any hair at all...



....Buuuuut I rather have hair extensions. My face shape isn't good for no-hair-at all.
I also went for "imagine I don't have any hair and don't use makeup pretty much almost non"- type of a style...



.....which usually ended up me doing my makeup anyhow.

So that is pretty much how boring my style life has been for these past 5 weeks or pretty much 2 months and I hope it will cheer up from here!

Thank you for reading once again. You can find these and more pictures in my IG.

tiistai 7. lokakuuta 2014

Stockholm city

Jee Ruotsin reissu- ja risteily kuvia. Tykitys "maisema-" eli kaupunkikuvia ja tietenkin naamakuvia!

Yay trip- and cruise photos of Sweden! Lots of photos from Stockholm and of course face and boring outfit takes.

 Seriously getting bored to this hair but what you have if what you got \o/


 Me and Topi liked this photo especially.
To put it in my words: "Oh my god I don't look so ugly and you can see my hairless armpits!"
Fact: My armpits don't grow any hair at all and I'm really proud of it. Haha.

 I liked this photo so much. It looks like a commerial!

We bought new sunglasses and I was like: 
"Topi you should take those, they are so Johnny Depp-like!"

 STOCKHOLM STREETS!!



 Topi: "Hey hey! Take picture of that Jackdaw there hanging on the URBAN COFFEE!"


 And in the photo up you can see my fashionable full-body-picture. It's 2nd from right!

Well okay no, but here is a real photo of me and 
I thought that in some pictures my hair length isn't so bad.





 Everything looks so yummy!!



 Damn Topi, showing me his affection and love in the most sweetest way... 
Flicking the finger......

And here is a photo of us being what we are. Idiots.

Hope you had fun checking these photos out and I'm so sorry for keeping you waiting for so long!