lauantai 20. joulukuuta 2014

My "kind" of friends

Tämä teksti tosiaan kertoo ystävistä. Oikeastaan kaikki ihmiset jotka tulevat minun kanssani toimeen ovat minulle mahdollisia ystäviä. 

Olen sosiaalinen kun tahdon tai tilanne sitä vaatii, jotkut jopa kuvaavat minua ylisosiaaliseksi (aka liian puheliaaksi ja ulospäinsuuntautuneeksi). Sitten on tiettyjä tilanteita jolloin en halua että yksikään ihminen edes katsoo minun suuntaani, saati sitten avaa suutansa. 

Esimerkkitilanteena kuvaamastani sosiaalisesta käyttäytymisistä voin sanoa bussimatkat. Istun yleensä ikkunan vieressä kuunnellen musiikkia ja katsellen ulos. Minusta tuntuu että se on kohteliaampaa antaa toisille tilaa istua sen sijaan että varaisi itselleen rivin penkkejä. Toivon kuitenkin aina ettei viereeni istu ketään, koska nautin siitä että saan istuskella itsekseni. Kuuntelen yleensä myös musiikkia bussimatkallani koska en pidä mölystä ja/tai kovista äänistä. Kuuntelen siis mielummin musiikkia ja hyräilen mielessäni lyriikoita.

Kerron tähän väliin esimerkkitilanteen joka hieman ehkä selventää sosiaalista minääni. Viime viikolla tulessani töistä kotiinpäin istuin lastenvaunupaikan jälkeisessä rivissä ikkunan puolella, yksin, bussi oli lähes tyhjä En halunnut olla missään tekemisissä muiden kanssa ja halusin vain päästä kotiin nopeasti. En voinut olla kuitenkaan huomaamatta edessäni istuvaa äitiä ja hänen lastaan lastenvaunuissa. Äiti yritti syöttää lapselleen ruokaa mutta vastauksena sai itkuhuutoa ja mukelo heitteli tavaroita ympäriinsä. Ensimmäinen ajatukseni oli että kamala lapsi, tuo on juurikin yksi niistä syistä miksi en lapsista pidä. Samalla katselin kuinka lapsen äiti yritti kurotella heiteltyjä tavaroita liikkuvan bussin lattialta, penkin ja lastenvaunujen välissä istuen. Äiti torui lasta kuitenkaan olematta hyökkäävä lastaan kohtaan. Sinä hetkenä en edes miettinyt ennenkuin olinkin jo noussut nostamaan lapsen heittämät tavarat. Ojensin ne lapsen äidille osoittaen ymmärtäväisyyteni hymyillen ja molemmat heistä hymyilivät minulle takaisin. Minusta tuntui hyvältä ja hyödylliseltä vaikka alunperin ajattelin hyvin tuomitsevasti kanssamatkustajistani. Tässä tilanteessa minun asenteeni olla kanssakäymisissä muiden kans muuttui 180°.

Tämänlaisten tapahtumien takia koen nyt entistäkin enemmän ettei mustavalkoinen leimaus jonkun persoonallisuudesta ja/tai sosiaalisesta luonteesta voi pitää paikkaansa. Onnekseni moni ystäväni tuntee uskoakseni samoi. Koen olevani paljon kaikkea, niin paljon etten itsekkään välillä tiiä millainen olen. Minusta tuntuu kuitenkin että olen epäsosiaalinen, koska viihdyn enemmän yksin (lemmikkieni kanssa), mutta olen sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut oikein mielelläni kun päädyn muiden seuraan. 


Tästä päästäänkin blogin otsikkoon: My kind of friends, eli minunlaiseni ystävät.
On ihmisiä joiden kanssa vain yksinkertaisesti klikkaa koska minun ei tarvitse selitellä omaa persoonallisuuttani ja toimintaani heille. Heitä saattaa joskus ärsyttää minun käyttäymiseni mutta he ymmärtävät minua että minä olen omanlaiseni ihminen ja he ovat omanlaisiaan ihmisiä. Tämä on se joka tekee heistä "minunlaisiani". Ei se onko meillä samankaltaiset kiinnostuksenkohteet, olemmeko samantyylisiä tai mikään vastaava.
Avaintekijä on; ymmärrätkö itseäsi tarpeeksi jotta pystyt ymmärtämään muita. 
Se minkä itsestäni ymmärrän ja tiedostan on se etten voi sanoa ymmärtäväni itseäni vielä tarpeeksi. En voi sanoa olevani sellainen kuin haluaisin, tai että käyttäytyisin muita kohtaan niinkuin toivoisin että osaisin tapahtumahetkillä käyttäytyä. Olen kuitenkin toivottavasti matkalla parempaan ja toivottavasti yritän tarpeeksi kovasti. Kiitos niille (minunlaisille) ystäville jotka ymmärtävät puutteeni ja auttavat minua omassa matkassani eteenpäin. ❤


Nyt päästäänkin hieman pirteämpään osaan aihetta; minunlaiseni ystävät ja sosiaalisuus. Sain viime lauantaina kotonani järjestetyn pikkujoulun rinnalla kunnian tutustua uuteen ihmiseen, joka on siis läheisen ja pitkäaikaisen ystäväni poikaystävä jota en ollut tosiaan koskaan aikaisemmin tavannut kasvotusten. Syy voi hyvin olla siinä että hän asuu Australiassa. Haha. 
Hän on aivan mahtava, ja parasta oli kuulla jälkeenpäin että minut on hyväksytty! Tarkoitan tällä juuri sitä mistä aiemmin puhuin. Käyttäydyin oman tyyliini ja luonteeni mukaisesti ja olin erittäin puheliaalla päällä...mutta uusi tuttavuuteni hyväksyi minut sellaisena joten voin sanoa että hän on "my kind of a friend"!

Tähän kohtaan mainitsenkin että pikkujoulut olivat siis alkoholittomat. Koen että hauskaa voi ja nimenomaan SAA pitää ilman alkoholia. Tietoisku: ei, en ole absolutisti, eivätkä ole ystävänikään. 


Nyt saatte "nauttia" pitkän tekstin jälkeen viime lauantain pikkujoulujen kuvarykelmästä! 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti