keskiviikko 26. elokuuta 2015

Oudot tapani?

This text is only in finnish, sorry!

Moi! Uutta kirjoitusta, ja tällä kertaa oudoista tavoistani! 
Itse en ole tietenkään kokenut että niitä kummemmin olisi, mutta nyt kun niistä on pari kertaa huomautettu niin pakkohan se on vaan jokunen niistä hyväksyä.


Pistän kirjoittaen siinä järjestyksessä kun mieleen tulee. :)



Käsirasva-addiktio.
Juuri sitä itseään. Minun täytyy rasvata käsiäni vähän väliä. Tiettyjä syitä ei ole, esimerkiksi pakkanen, vain aina kun käsiini tulee tietty tunne on lorautettava rasvaa kämmenelle. Sitten kun rasva siihen tietyllä selittämättömällä tavalla levittyy, tuntuu kun käteni olisivat vapautuneet sementistä tai niistä olisi irronnut inhottavan tuntuinen kuori. One word: VAPAUS.

.

Jalkakammo.
En pelkää, mutta inhoan jalkoja, eli periaatteessa nilkasta alaspäin. En halua kovin mielelläni nähdä jalkoja saati sitten koskettaa niitä. Yksi ainoista asioista tämän maan päällä joka saa multa sydämen pysähtymään on se kun jonkun jalka, varvas, nilkka... koskettaa mua. Se on jotain niin hirveetä että en osaa yksinkertaisesti kuvailla sitä. En myöskään itse halua koskettaa jalkoja. Jollei jalkoja olisi pakko pestä ja joskus rasvata, en ikinä koskisi omiinikaan. Seuraavaksi mietit haittaako kosketus jos on sukka tai kenkä jalassa? Kyllä haittaa, en siedä sitä silti. Vaikka olisi super paksu joku teräksinen turvakenkä.Jep, haittaa. Jalat ovat ihmisen rumin osa, enkä halua mieluusti olla missään tekemisissä niiden kanssa.

.

Vessojen likaisuuden kammoaminen 
(Ei minun mielestäni outo tapa, mutta joidenkin mielestä kyllä).
Altistan itseäni aika helposti bakteereille. En pelkää jos kasvimaito on mennyt pari päivää aikaisemmin vanhaksi ja leipä on melkein viikon vanhaa. Kunhan haisee/tuoksuu, näyttää ja maistuu turvalliselle. Jos ostan vihanneksia ja ne ovat kotimaisia, ei niitä tarvitse mielestäni jynssätä. Ei ole myöskään paha jos jätän kerrankin koirien tassut pyyhkimättä ja ne tuovat jotain mikrolikaa sisälle. Lista voisi jatkua jatkumista, mutta vessat. Ne ovat sellaiset paholaiset. Kotona vessan kansi täytyy sulkea, myös vieraissa. Jos joku ei sulje kantta, tai huomaan ettei se ole tapana joissain perheissä, on wc pakko vuorata paperilla tai pyyhkiä jollain pesuaineella. Yleisvessat ovat pahin. Siellä en luota mihinkään. Vuoraan koko ympyrän ja kaikki mahdolliset kohdat wc-paperilla etten vain ole missään kosketuksessa wc-pönttöön. Inhottavaa. Tiesittekö, että aina kun vessa vedetään, siellä olleet ulosteet (pikemminkin niiden mikrojäämät) lentävät n. kaksi metriä ilmaan eli ympäri pönttöä ja kaikkea ympärillä olevaa?

.

Polkeminen.
Kun istun, tärisytän ja/tai pyörittelen jalkojani tietämättä. Makoillessani minun on useasti pakko poikaystäväni sanojen mukaan "polkea" esim sohvatyynyjen väliin tai sängyssä hänen allensa. Hinkkaan siis tosiaan jalkojani kankaita vasten, koska se helpottaa jonkinlaista inhottavaa oloa jonka tunnen jalkojeni mitoissa. Olen kuullut että tätä kutsutaan usein nimellä Willis-Ekbomin sairaudeksi, eli tuttavallisemmalla nimellä Levottomat jalat oireryhmä. En koe kuitenkaan tarvetta tehdä asialle lääketieteellisellä kannalla mitään, koska se ei ole vaarallinen kunhan saan nukuttua yms.

.

Tavaroilla on tunteet.
Kaikenlaisten roskien ja tavaroiden heittäminen on joskus mahdottomuus. Jos mietin liian kauan, saatan antaa karkkipaperillekkin tunteet tai liitän siihen liian vahvat muistot jotta voisin hävittää kyseisen asian.

.

Rakkaus kaikkia eläimiä kohtaan
(Ei tosiaankaan outo tapa minusta).
Kuulen usein ystäviltäni, tutuiltani ja keltä lie sitä kuinka he eivät ole tavanneet ketään joka rakastaa eläimiä niin paljon kuin minä. Joskus se on jopa kuulemma ärsyttävää, kun alan lepertelemään ulkona linnuille, etanoille ja ohi kulkeville eläimille. Uskoisin että ainoat eläimet joista en pahemmin välitä ovat punkki (koska se satuttaa omia lemmikkejäni) ja hyttyset. Niiden tappaminen on kyllä melkein mahdotonta, koska minua ottaa sydämestä hävittää eläin sen takia että se elää vain omaa elämäänsä. Voin 99,999999% varmuudella väittää että eläimet ovat minulle tärkeämpiä kuin ihmiset.

.

En (yleensä) halua pelata muiden kanssa pelejä
En halua pelata esimerkiksi kortti-, lauta-, konsoli-, tietokone, sana-, muistipeleja melkein kenenkään kanssa. En pidä siitä, syyt ovat henkilökohtaiset. Kuulen silti usein: "Sä et kyl ikinä pelaa".

.

Olen melkein päihteetön
(En taas koe oudoksi tavaksi, mutta tässä päihdeSuomessamme olen oikea tabu ihmiseksi).
En ole koskaan polttanut, en edes maistanut tupakkaa. Olen ollut kuitenkin melkein koko elämäni passiivinen tupakoitsija koska kaikki muut perheenjäseneni polttavat. En nauti siitä yhtään. Lievä tupakanhaju pelkästään jossain kadulla aiheuttaa massiivisen päänsäryn ja joka huonovointisen olon.
En juo nykyään melkein ollenkaan alkoholia. Viimeisen kahden vuoden aikana alkoholinkäyttöni on loppunut periaatteessa kokonaan ja sitä ennenkin en melkein koskaan juonut itseäni känniin. Satunnaisesti esim kerran puolessa vuodessa voin ottaa kaksi annosta. Syy ei ole se etten kestä alkoholia, että inhoaisin sen makua tai ettei minulla olisi varaa, vaan se etten yksinkertaisesti pidä alkoholista ja sen vaikutuksista ihan yleisesti.
En ole ikinä kokeillut huumeita. Miksi kokeilisin?
En ole ikinä kokeillut nuuskaa, miksi kokeilisin?
Lista voisi jatkua mutta jätetään tämä nyt tähän.

..

Teen ehkä toisen tälläisen, niinkuin part 2, kunhan keksin lisää "outoja" piirteitä. Kiitos lukemisesta!


XOXO

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti