maanantai 26. lokakuuta 2015

Ajatuksia vol 2: Ystävyys

Tämä seuraava aihe on sellainen joka on pyörinyt useasti mielessä monen vuoden ajan. Useasti samojen henkilöiden takia. Nyt se tuli kuitenkin niin päin pläsiä että pakko päästä vähän tekstin muodossa järjestelemään ajatuksia. Päivän aiheemme on siis...


Ajatuksia vol 2: Ystävyys


Ystävyys on todella usein esillä vaikka missä tarkoituksessa. Jokaisella on myös omat määritelmänsä minkä rajojen sisäpuolella sosiaalisessa piirissään olevat henkilöt ovat. Tai no ei välttämättä. Havainnollistamisen vuoksi tein pienen paint-tasoisen kaavakkeen kuvaamaan omaa mielikuvaani ystävyyssuhteiden kategorioimisesta.


 
Tutut: Henkilöt jotka tiedän ja/tai tunnen. Satunnaista moikkailua jos sattuu näkemään jossain kadulla. Välttämättä ei moikkausta ollenkaan kun tulee tämä "Tajuskoha se et mä oon mä. Vitsi näytän urpolt jos rupeen vaa vilkuttaa eikä se ees tunnista mua."

Kaverit: He jotka luettelen omaan piiriini kuuluviksi, mutta eivät ole niin läheisiä että kertoisin heille yksityiskohtaisia asioitani elämästäni. Heidän kanssaan tulee hengattua pari kertaa vuoteen, yleensä jonkin läheisemmän ystävän järjestämässä tapahtumassa kuten syntymäpäiväjuhlissa.

Ystävät: Ne läheiset joiden edessä voit olla jos jonkinlainen sika, kenen ruuat voit varastaa, kelle voit rennosti vittuilla ja tietää että kaikella todennäköisyydellä he tuntevat sinut niin hyvin että tietävät milloin avaat sydäntäsi ja milloin heität viatonta läppää.

Ride or die homie: Se yksi ainoa ketä kukaan ei voi korvata. Kenen kanssa sinulla on oma kieli, kuka on se joka on sinun siamilainen kaksosesi. Se henkilö jonka kanssa tyttö- tai poikaystäväsi on myös parisuhteessa jos haluaa olla sinun kanssasi. 
You know I'm talking about you Joe. Klick klick.


No millainen ystävä olen... Koen olevani periaatteessa aika mitäänsanomaton ystävä. Olen paljon omissa oloissani ja se on tuottanut joskus ongelmaa syystä jos toisesta kaverisuhteissani. Samaan aikaan koen olevani oikeastaan aika sosiaalinen kun sille päälle satun ja toivon että olen myös hauska. Luotettavaksi minua on myös kuvattu. Ainiin ja tietenkin kuulun ystäväpiirini värikkäimpiin ihmisiin tyylini puolesta. Olen se keneltä kysytään neuvoa meikkaukseen ja kuka toimii läheisteni henk. koht. parturi-kampaajana. 
Olen käyttänyt kauan elämästäni siihen että olen mahdollisimman puolueeton henkilö, mutta oppiessani omia arvojani, tulee minulla nykyään kinaa muiden kanssa siitä etten olekkaan enään "sanomatta mitään" niinkuin ennen.


Millaisia ystäviä arvostan... Heitä jotka ovat luotettavia, yrittävät hyväksyä minut ja muut sellaisena kuin he ovat, ja jos se ei onnistu niin omaavat kommukaatiotaitoja sen verran etteivät haasta riitaa vaan viisaalla tavalla keskustelevat asioista. Sellaisia ystäviä arvostan jotka yrittävät olla oman luonteensa puitteissa mahdollisimma ystävällisiä ja tasa-arvoisia muita kohtaan. Pidän myös ystävistäni jotka ovat sosiaalisia ja huumorintajuisia. Arvostan myös ihmisiä joilla on mielipiteitä joihin löytyy päteviä argumentteja. 


No mitä ystävyys vaatii. Panostusta, tottakai. Mitkään ihmissuhteet eivät kestä ilman minkäänlaista heittäytymistä. 
Koin tässä lähiaikoina sellaisen ongelman jossa ystäväni pyysi minua sivuuttamaa omat arvoni ja jättämään huomiotta sen joka minua (ja hieman muitakin) koskevilla tiedoillani tuntuu väärältä. 
Onko ystävyys siis sitä että joudut tarvittaessa olemaan joku toinen kelvataksesi? Onko ystävyys sitä että joudut nielemään omat tunteesi ja ajatuksesi jotta voit tulla toimeen muiden kanssa?
Ei se vaan voi mennä niin. Meitä kaikkia on aivan liikaa, että voisimme aina uuden tilanteen tullessa muuttua miellyttääksemme muita ja säilyttääksemme ihmissuhteet jotka sitä vaativat.
Haluan kuitenkin painottaa että mikään mielipide ei ole asiallinen, pätevä ja hyväksyttävä ellei sen taustalla ole tarkoin mietittyä argumenttia. 
Jokainen aikuinen ihminen on vastuussa omista tunteistaan. Jos ystäväsi sanat aiheuttavat sinussa epämiellyttäviä tunteita, on sinun tehtäväsi tuoda se tuomitsematta esille ja käyttää järkeviä vuorovaikutustaitoja. Se ei ole toisen ihmisen vastuulla huolehtia siitä jos koet jotain joka saa sinut esimerkiksi vihaiseksi. Ei se vain voi onnistua niin. Toisen auttaminen hänen tunteiden käsittelyssään pätee mielestäni mm. lasten (ja eläinten) kohdalla, koska he eivät ole välttämättä kasvaneet henkisesti tarpeeksi ollakseen kykeneviä käsittelemaan omia tunteitaan.


No näissä tunnelmissa tänään. Jos keksin aiheesta jotain lisää pohdittavaa niin kirjoitan kyllä!


XOXO




Ainiin, tänne loppuun on pakko heittää teeman mukaisesti sanaleikki. 
Pystytkö sanomaan nämä sanat ilman virheitä? 
En voi olla katsomassa kuka lunttaa lukemalla samalla kuin lausuu joten omantunnon tuskissa olette sitten jos niin teette! 




Ensimmäinen sana...
TUTUSTUTTASKO




Toinen sana...
KAVERUSTUTTASKO




Kolmas sana...
YSTÄVYSTYTTÄSKÖ




Pitäkää hauskaa. ♥ 
Hyvä seuraleikki ja ice-breaker!

perjantai 23. lokakuuta 2015

Ajatuksia vol 1: Fyysinen

Nyt on ollut vaihteeksi sellainen viikko joka on tuonut monen monia ajatuksia päähän. Ajattelin nyt käydä niitä läpi tässä kun ei ole elämässä sen kummempaakaan tapahtumaa, ja päänsäryt estävät kaiken normaalin tekemisen niinkuin meikkaamisen, piilareiden ja pidennystenkäytön. Kuvien puute tulee olemaan siis massiivinen.



VOL 1: Fyysinen

Terveyteni. Mietin tuossa että minkä takia olen näin rappiolla kehoni kanssa. Fyysinen puoleni on siis yksi iso paskamyrsky. Lopputulos: en osaa sanoa. Varmasti jotkin omat elämäntavat vaikuttaneet. Niinkuin se että en ole kova venyttelemään, en tykkää käydä juoksulenkeillä ja ryhtini on mennyt huonoksi osaksi perinnöllisistä syistä ja osaksi siitä että olen ollut aikoinani niin hemmetin kova dataamaan. Ihan hardcore meiningillä.

Alkoholilla ja muilla päihteillä tuskin on ollut suurta vaikutusta, koska en ole ikinä ollut kova juomaan. Keskimäärin sellainen kaksi kertaa vuodessa. Viimeisenä kolmena vuotena en juuri senkään vertaa. Huumeet eivät ole koskaan löytäneet tietään minun kohdalleni, ja siitä huolimatta että koko perheeni polttaa röökiä niin en ole maistanut tupakkaa kertaakaan. Uskon kyllä että passiivisella tupakoinnilla on ollut iso vaikutus terveyteeni, mutta sehän taas ei ole ollut minun päätökseni myrkyttää sillä tavalla kehoani. Lääkkeiden sekakäyttö ei kuulu tapoihini, ongelmia on muutenkin ihan tarpeeksi.

Epäterveellinen ruokavalio... Jos Jutta Gustafsberg tai super-Marjo olisivat tsekanneet ruokavalioni ikäboksin 13-20 välillä niin olisivat varmaankin saaneet slaagin. Siellä on hypitty syömättömyyden, tunne-ahmimisen, herkuttelun, limuilla elämisen yms. voimalla reippaasti. Voin kyllä lyödä vaikka vetoa että jos Jutta kävelisi nyt ovesta sisään ja suoraan ruokakaapille niin ei varmasti olisi mitään valitettavaa. Toisaalta se tässä vähän ikävää onkin että vaikka on niin hirveän hyvä ruokavalio ja tasainen ateriointi niin tällähän ei ole siis vaikutusta terveyteeni millään tavalla. Ei painooni, unenlaatuuni, päänsärkyihin, vatsakipuihin sun muuhunkaan. En sitten tiedä onko kilpirauhasella jotain sen tekemistä, mutta tuskin kun pitäisi olla lääkitykset ihan reilassa. Niin, minulla on siis kilpirauhasen vajaatoiminta. Kulkee suvussa, ei siis yllätys että osui minun kohdalleni. Haha.

Päänsäryistä kerkesin puhuakkin, uniongelmat mainita ja selkäviat on käyty läpi kauan aikaa sitten joten niistä en edes jaksa puhua,

Lääkitys on aina ollut kova jos mistäkin syystä, luulen että sekin on osasyynä vatsakipuihin. Tällä hetkellä on kuitenkin mahdotonta luopua yhdestäkään lääkkeestä joten sitä on turha pohtia sen enempää.
Minulla on ollut myös hieman huono vastustuskyky nuoresta pitäen. Iän myötä ollaan menty parempaan suuntaan. Eli jokainen pikkupöpö ei kaada viikoksi kuumeen kouriin sängyn pohjalle, mutta kun se flunssa ja pieni lämpö iskee niin nehän eivät poistu kuukausiin. Kummaa, muttei suinkaan erikoista.

En osaa keksiä tällain spontaanisti sen enempää, joten oletan että tämä oli tässä. Ei taas vaihteeksi kovin kiinnostavaa muille kuin itselleni, mutta taidan toisaalta vain itse tätä blogia lukeakkin. Hah.


keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Pääkipuja

Hola!

Mistähän mä aloittaisin...

Noh. Oon kärsiny vuosia erikoisista pääkivuista ja niitä on tutkittu vaikka miten. Vuosia tarkoittaa siis oikeasti vuosia. Mulla on tainnu olla joka päivä päänsärkyä nyt 7 vuoden ajan. Joskus se on melkein huomaamatonta, toisinaan taas niin paha että aiheuttaa mm. huimausta, pahoinvointia, aistien tuomaa arkuutta (esim. valo ja hajuarkuus), hiustuppien särkyä ja jopa mahdottomuus liikkua senttiäkään mihinkään suuntaan. No ei siitä sen enempää. 

Kuitenkin, nämä kivut ovat alkaneet vaivata pitkästä aikaa niin paljon että arkielämä on todella hankalaa. Kivut ovat siis lähes sietämättömät. Mitkään normaaliasiat eivät meinaa onnistua, mukaan luettuna some juttujen päivitys. Ne joilla on vastaavista pääkivuista kokemusta tietävät varmasti ettei näytön selaaminen ja seuraaminen ole helpoimpia asioita kipujen alaisena.

Soitan huomenna lääkäriin jos saisin jotain apua, koska siinä ei ole enään mitään järkeä että käytän monta tuntia päivästä maaten pimeässä huoneessa kylmäkalle otsalla ja nappailen kolmiokipulääkkeitä. 

Pahoittelen tekstin sekavuutta, haluan vain saada tämän nopeasti pois alta ja mennä takaisin lepäämään ettei olo pahene entisestään. 
Pidän teidät ajantasalla niin paljon kuin mahdollista! Parhaiten minusta saa kuulla Instagramissa ja/tai twitterissä. :)

XOXO

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

My life: When acting cheap turned into acting ethical.

When the cheap and nice turned into ethical, good and price independent.

As some of you may know, I turned into food vegan months ago and turning rest of the way have come slowly after. I have always preferred anything and everything cruelty-free, but I kinda decided not to think about it too much because I am what I am: semi-poor. I really don't have much money on me and I have been thinking that if I lived in, for example, US, it's high likely I would be live on the streets.

Many of the products I have and use are either the cheapest, long time saved and bought, or something I got from a friend. I have always stressed about money because I do have many pets (and they always come first in my life) and I have been handling a big part of my own living since I was really young so there isn't much to save from. Still, every now and then I do buy something extra. Biggest thing that is eating my money and giving me a hard time next month is my hair
I love to dye my hair. I also get hair extensions every time I can squeeze it from my wallet which is about once a year. 

Those who know me, know that I do have other passion; being as good as I can to animals.
With that I got the power to sweep of the talk "I don't have money to buy cruelty-free products. It's too expensive" and actually got the time to do some research on it. Cruelty-free (and vegan) is being a big thing now on the beauty market. People are almost fighting over getting a label CRUELTY-FREE on their products and brands. Which is kinda amazing thinking of how fucked up everything else is on food side and saving the nature. 
So when did FREE and ANIMAL TESTED start holding hands? Who knows and who cares, what really matters is that markets are huge and CHEAP isn't all about animal testing and going from where the fence is low. I have found several brands and products from all around that have their leaping bunny logos, PETA marks and cruelty-free proofs. 

Still, living in Finland is a challenge for thinkers like me. Cheap is still in. Big Time. Fortunately awareness is spreading and people are starting to think that MAYBE animals aren't FOR US TO USE.

When I go to my local big market, I can find my lipbalm, my shampoo and conditioner etc. cruelty-free, but of damn. The hairdyes, the freaking hairdyes. Which is why I haven't done anything to my hair for about 2 months. Dark color is fading, my roots and ends are dreadful, silver and grey are long gone. I don't feel like myself at all with this rag of a hair... Finally hard work is paying off! I have found many brands and products (including hairdyes) which I can either order or get from stores at Finland. And to save you from hard work I will buy, test and do reviews. No sponsorships or nothing. Just broke-ass me trying to squeeze couple euros and continue my passions with beauty and animals. You're welcome my fellow animal defenders and cruelty-free fellas. This is for everyone, in Finland or abroad. ♥ 


COMING UP:

I have just ordered stuff from E.L.F, which is short for EYESLIPSFACE. I have noticed that their products are indeed cruelty-free and most of them vegan. Quality...I don't know yet. We will see! See you next time when I give you guys a review and maybe do a video of using their products in action.


XOXO

maanantai 5. lokakuuta 2015

Kirjoitan siis elän.

Hei kaikki pitkästä aikaa!
Hengissä ollaan myös täällä blogin puolella.

Leikkauksesta on nyt tasan kaksi viikkoa ja paraneminen on edistynyt oikein hyvin. Kipuja silloin tällöin, järjetöntä kutinaa ja nipistelyä, mutta kyllä kipulääkkeiden otto on vähentynyt. Joka siis merkitsee minulle paranemista! Haha.
Tämä leikkaus oli kolmas osa pari vuotta sitten (kait) alkanutta leikkausurakkaa jossa korjataan synnynnäisiä kosmeettisia vikoja ja fyysiselle kunnolle haitallisia vaikutteita. Niille jotka eivät ole aiempia postauksia tätä koskien lukeneet niin leikkaus on siis rintojen alueelle suoritettava. 

Vaikka puhunkin avoimesti myös tästä, en silti rupea heittelemään yksityiskohtia, rintakehän sivuprofiileja, leikkauslausuntoja ja nännikuvia koska ne ovat minusta liikaa. 



Vietin sairaalassa kaksi päivää ja yhden yön. Leikkaus tehtiin tällä kertaa päivällä ja olin (onneksi) taas ensimmäinen jonossa. Kaikki meni muuten täydellisesti paitsi sain jonkin selittämättömän paniikki/ahdistuskohtauksen heräämössä ollessani vielä unen rajamailla. Jokin sätkykohtaus selkokielellä. Se meni kyllä nopeasti ohi, ja uskon että se liittyi ennemminkin näkemiini uniin kuin sairaalan toimenpiteisiin. 
Vähän happea ja kipulääkkeitä niin virkosin kyllä parissa tunnissa silmien avaamisen jälkeen. Taisin kehua oman anestesialääkärini kauniiksi, kymmenenkin kertaa. En muista hyvin miltä hän näytti, mutta oli varmaan kaunis?

Jorville myös pointsit siitä kuinka nopeasti saivat järkättyä minulle täysin vegaanista ruokaa! Ilmoitin asiasta vasta 30min ennen leikkausta enkä useita päiviä tai viikkoja ennen niinkuin yleensä tehdään. Jorvissa oli muutenkin erittäin hyvä palvelu taas ja leikannut lääkärini on aina yhtä ammattitaitoinen!
Kiitos sinne siis!

Toivon että alkaisin pian pääsemään postaamisen rytmiin, mutta paraneminen ja omat henk.koht. jutut vievät oman osansa. Ja se etten omista mitään kameraa jolla ottaa kuvia ottaa päähän. Tuntuu erittäin turhalta tehdä upea meikki ja yrittää ottaa puhelimen tai tabletin etukameralla lähikuvia. Ei mitään järkeä. Huoh.