maanantai 26. lokakuuta 2015

Ajatuksia vol 2: Ystävyys

Tämä seuraava aihe on sellainen joka on pyörinyt useasti mielessä monen vuoden ajan. Useasti samojen henkilöiden takia. Nyt se tuli kuitenkin niin päin pläsiä että pakko päästä vähän tekstin muodossa järjestelemään ajatuksia. Päivän aiheemme on siis...


Ajatuksia vol 2: Ystävyys


Ystävyys on todella usein esillä vaikka missä tarkoituksessa. Jokaisella on myös omat määritelmänsä minkä rajojen sisäpuolella sosiaalisessa piirissään olevat henkilöt ovat. Tai no ei välttämättä. Havainnollistamisen vuoksi tein pienen paint-tasoisen kaavakkeen kuvaamaan omaa mielikuvaani ystävyyssuhteiden kategorioimisesta.


 
Tutut: Henkilöt jotka tiedän ja/tai tunnen. Satunnaista moikkailua jos sattuu näkemään jossain kadulla. Välttämättä ei moikkausta ollenkaan kun tulee tämä "Tajuskoha se et mä oon mä. Vitsi näytän urpolt jos rupeen vaa vilkuttaa eikä se ees tunnista mua."

Kaverit: He jotka luettelen omaan piiriini kuuluviksi, mutta eivät ole niin läheisiä että kertoisin heille yksityiskohtaisia asioitani elämästäni. Heidän kanssaan tulee hengattua pari kertaa vuoteen, yleensä jonkin läheisemmän ystävän järjestämässä tapahtumassa kuten syntymäpäiväjuhlissa.

Ystävät: Ne läheiset joiden edessä voit olla jos jonkinlainen sika, kenen ruuat voit varastaa, kelle voit rennosti vittuilla ja tietää että kaikella todennäköisyydellä he tuntevat sinut niin hyvin että tietävät milloin avaat sydäntäsi ja milloin heität viatonta läppää.

Ride or die homie: Se yksi ainoa ketä kukaan ei voi korvata. Kenen kanssa sinulla on oma kieli, kuka on se joka on sinun siamilainen kaksosesi. Se henkilö jonka kanssa tyttö- tai poikaystäväsi on myös parisuhteessa jos haluaa olla sinun kanssasi. 
You know I'm talking about you Joe. Klick klick.


No millainen ystävä olen... Koen olevani periaatteessa aika mitäänsanomaton ystävä. Olen paljon omissa oloissani ja se on tuottanut joskus ongelmaa syystä jos toisesta kaverisuhteissani. Samaan aikaan koen olevani oikeastaan aika sosiaalinen kun sille päälle satun ja toivon että olen myös hauska. Luotettavaksi minua on myös kuvattu. Ainiin ja tietenkin kuulun ystäväpiirini värikkäimpiin ihmisiin tyylini puolesta. Olen se keneltä kysytään neuvoa meikkaukseen ja kuka toimii läheisteni henk. koht. parturi-kampaajana. 
Olen käyttänyt kauan elämästäni siihen että olen mahdollisimman puolueeton henkilö, mutta oppiessani omia arvojani, tulee minulla nykyään kinaa muiden kanssa siitä etten olekkaan enään "sanomatta mitään" niinkuin ennen.


Millaisia ystäviä arvostan... Heitä jotka ovat luotettavia, yrittävät hyväksyä minut ja muut sellaisena kuin he ovat, ja jos se ei onnistu niin omaavat kommukaatiotaitoja sen verran etteivät haasta riitaa vaan viisaalla tavalla keskustelevat asioista. Sellaisia ystäviä arvostan jotka yrittävät olla oman luonteensa puitteissa mahdollisimma ystävällisiä ja tasa-arvoisia muita kohtaan. Pidän myös ystävistäni jotka ovat sosiaalisia ja huumorintajuisia. Arvostan myös ihmisiä joilla on mielipiteitä joihin löytyy päteviä argumentteja. 


No mitä ystävyys vaatii. Panostusta, tottakai. Mitkään ihmissuhteet eivät kestä ilman minkäänlaista heittäytymistä. 
Koin tässä lähiaikoina sellaisen ongelman jossa ystäväni pyysi minua sivuuttamaa omat arvoni ja jättämään huomiotta sen joka minua (ja hieman muitakin) koskevilla tiedoillani tuntuu väärältä. 
Onko ystävyys siis sitä että joudut tarvittaessa olemaan joku toinen kelvataksesi? Onko ystävyys sitä että joudut nielemään omat tunteesi ja ajatuksesi jotta voit tulla toimeen muiden kanssa?
Ei se vaan voi mennä niin. Meitä kaikkia on aivan liikaa, että voisimme aina uuden tilanteen tullessa muuttua miellyttääksemme muita ja säilyttääksemme ihmissuhteet jotka sitä vaativat.
Haluan kuitenkin painottaa että mikään mielipide ei ole asiallinen, pätevä ja hyväksyttävä ellei sen taustalla ole tarkoin mietittyä argumenttia. 
Jokainen aikuinen ihminen on vastuussa omista tunteistaan. Jos ystäväsi sanat aiheuttavat sinussa epämiellyttäviä tunteita, on sinun tehtäväsi tuoda se tuomitsematta esille ja käyttää järkeviä vuorovaikutustaitoja. Se ei ole toisen ihmisen vastuulla huolehtia siitä jos koet jotain joka saa sinut esimerkiksi vihaiseksi. Ei se vain voi onnistua niin. Toisen auttaminen hänen tunteiden käsittelyssään pätee mielestäni mm. lasten (ja eläinten) kohdalla, koska he eivät ole välttämättä kasvaneet henkisesti tarpeeksi ollakseen kykeneviä käsittelemaan omia tunteitaan.


No näissä tunnelmissa tänään. Jos keksin aiheesta jotain lisää pohdittavaa niin kirjoitan kyllä!


XOXO




Ainiin, tänne loppuun on pakko heittää teeman mukaisesti sanaleikki. 
Pystytkö sanomaan nämä sanat ilman virheitä? 
En voi olla katsomassa kuka lunttaa lukemalla samalla kuin lausuu joten omantunnon tuskissa olette sitten jos niin teette! 




Ensimmäinen sana...
TUTUSTUTTASKO




Toinen sana...
KAVERUSTUTTASKO




Kolmas sana...
YSTÄVYSTYTTÄSKÖ




Pitäkää hauskaa. ♥ 
Hyvä seuraleikki ja ice-breaker!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti